Puhun auringosta, kuin se ois joku ihminen, mut entä jos se mun aurinko onkin ihminen eikä se tuolla taivaalla roikkuva tulipallo ( joka tietenkin myös piristää mun päivääni paistamalla tuolla taivaalla ) ?
Vietin viime viikonloppuna ehkä mun yhen parhaimmista viikonlopuista pitkään aikaan. Olin kotona veljien kanssa. Laatuaikaa, pitkästä aikaa taas kunnolla. Mun isoveljet on maailmanparhaimpia, en pärjäis ilman niitä ikinä. Ne sanat mitä ne mulle aina sanoo, on jotenkin niin voimaa antavia ja piristäviä. Musta tuntuu, että musta on kuoriutumassa taas sama vanha iloinen omaitseni. Päivä päivältä ymmärrän ettei tästä oo kun vaan mäki ylöspäin, se mun huippu on vasta tulossa. Oon liika yrittänyt saada sitä mun huippuhetkeä tähän ikään, mut mulla se ei vaan ole nyt eikä varmaan vielä pitkään aikaan, mut kyllä se sieltä tulee aikanaan.
Ja muuten ei, tä mun aurinko ei kuvasta mun veljiä, päätän olla nyt salaperäinen ja jättää tän omaksi tiedokseni.
Puspus, mä käyn nyt peiton alle ( tai päälle koska täällä on niin kuuma ) Öitä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti