perjantai 10. toukokuuta 2013

Go on and try to tear me down, I will be rising from the ground

Mooi, haikein mielin taas, ja viel perjantaina.
Mä oon ruvennu itekki nyt vasta huomaamaan, että ihmiset taitaa aatella et
oisin kauheen iloinen ja pirteä ihminen? En meinaa näitten blogikirjoitusten pohjalta, vaan mun koulukäyttäytymisen pohjalta.
Koulusta on tullu mulle paikka missä voin unohtaa kaikki huolet ja olla kavereiden kanssa. Tän takia mun on vaikea keskittyä tunneilla, jos joudun keskittymään, nopeasti rupeen miettimään asioita mitä mun ei pitäisi koulussa miettiä.
Varmaan moni ihmettelee miks oon blogin puolelle kirjotellut kaikkea tosi masentavaa ja haikeaa tekstiä, syy on se et mulla on oikeasti tosi haikuisa mieli, tietty se on normaalii tän ikäselle mut en puhu siitä.
Se ylipirteys mikä mussa koulussa näkyy on mun pakoreitti mun oman mielen syövereistä. En sanois et se olis paha juttu, että ihmiset aattelee et oon tosi iloinen, mutta nyt ihmiset ei aattele ollenkaan mitä mulle sanoo.
Kaikki aattelee et kaikki asiat mitä mule sanotaan, on ok. Ei se oo ok, ei tosiaankaan. Tän postauksen ideana oli saada ihmiset miettii mitä oikeesti mulle sanoo, ja miettii et onko ne kaikki asiat totta mitä musta kuulee.
Sekin on hassuu, et jos yks ihminen kertoo jotain, minkä se on vaikka omasta päästään keksinyt, niin samantien kaikki olettaa sen olevan totta. En sano etten itse tekis samaa, teen sitä ihan tietämättäni. Mut nyt omien kokemuksien mukaan oon oppinu itse hillitsemään itseäni ja ymmärtänyt, ettei kenenkään muun asiat kuulu mulle.
Mut joo pirteimpiin aiheisiin, Minttu oli eilen ja edellispäivänä meillä ja otin pieniä videopätkiä kun oltiin rannassa. Koitan saada koottua ne tänään :-) Hyvää viikonloppua kaikille!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti