Love hurts

Mä oon taas korviani myöten ihastunu, tällä kertaa liian kovin. Muhun sattuu, tä on ihanaa ja kamalaa samaan aikaan. En saa selkoo enää mistään. 

Mulle kuuluu paljon hyvää ja paljon huonookin, koitan miettiä kaikkee positiivista mut pakostakin tulee kaikki ikävyydet mieleen. 

Mun kissa on kadonnut, ollu jo viikon poissa, sydän murtunu niin hirvee ikävä sitä <3 Jotkut varmaan miettii et miten helvetissä joku eläin voi olla niin tärkee. Mulle Hjalmar on enemmän ko eläin, en ees aina muista et se on kissa, oon eläny sen kans 8 vuotta eikä se oo muille samanlainen ko mulle. Se on persoonallisin kissa mitä oon ikinä tavannu, sosiaalisin ja luonteikkain myös.

Tä on ihan saatanan vaikeeta koittaa elää ilman sitä. 

Musta tuntuu et tekstii alkaa täst lähtien tulee harvemmin, ei oo puhtia kirjotella tänne vähään aikaan. Kreikan kuvatki jäi koneen muistiin, ei päässyt viel blogiin asti.