Kun elämässä kaiken menettää, silloin vapaus on ainoo mitä käteen jää.

Pari haikuisaa ja unelmoivaa katsetta täynnä olevaa kuvaa musta ja sotkuinen tukka. 

Tä on taas niitä päiviä, kun en tiedä oisinko hyvällä päällä vai huonolla päällä? 

Tajusin tänään kun juttelin yhen kaverin kanssa, että ihmiset ei osaa arvostaa mitä itsellään on, oon itekkin sellanen. Mikään ei oo koskaan hyvin, aina on valittamista. 

Havahdun usein miettimästä, että mitä teen täällä? Tä elämä on mulle suurimmalta osalta vaan tällänen 'suoritus', joka pitää suorittaa. Sä et sais luovuttaa, koska sit sua pidettäis säälittävänä, tai sitten sua rakastettais. Niinkun kaikille kiusatuille tapahtuu jotka on tehnyt itsemurhan, kun tää kiusattu on vielä elossa, ketään ei kiinnosta, mutta kun hän kuolee niin kaikki rakastavat häntä? Miettikää. 

Mutta sitten rupean miettimään, mullahan on täällä vaikka mitä minkä takia elää. Ihana kissa, perhe, ihania oikeesti tärkeitä ystäviä, jotka välittää musta.

Mitä vanhemmaksi kasvan, sitä enemmän ymmärrän tän elämän julmuuden. 

Lapsena oli niin paljon helpompaa, ei ymmärtänyt mistään mitään. 

Muistan kun oli tää suuri terroristihyökkäys kaksoistorneihin, ja istuin lattialla kattomassa erikoisuutislähetystä tästä aiheesta. ( Olin varmaan jotain 3-4 v.) Siinä uutislähetyksessä näytettiin videota niistä lentokoneista ja törmäyksistä niihin torneihin. Muistan kun kysyin äidiltäni, että miksi se lentokone lensi taloa päin. Äitini vastasi jotain siihen tyyliin, että talot ovat nykyään niin korkeita, ettei lentokoneet huomaa niitä kaikkien pilvien keskellä. 

Hassua huomata näin myöhemmin, kuinka paljon sitä pienenä on tullut nähtyä, mutta nyt vasta ymmärtää mitä on oikeasti tapahtunut ja kuinka huolettomampaa elämä silloin oli. 

Nyt myöhemmin kun lukee jotain vanhoja lastenkirjoja mitä on pienenä rakastanut, löytää niistä paljon asioita jotka on pienenä ollut ihan viattomia. Nyt kun niitä katsoo, tajuaa, että aikuinen ihminen on tämän kirjan kirjoittanut, ja koittanut piilotella tietynlaisia asioita ja on halunnut tavallaan varoittaa tulevasta elämästä erilaisin opetuksin. 

Mulle on muuten tullu tästä blogista tällänen julkinen päiväkirja, mihin kirjottelen mun ajatuksia.

 Haluisin, että te kommentoisitte enemmän mun kirjotuksia, vaikka viimeaikoina onneksi oottekin chattiin kommentoineet, kiitos siitä <3 Haluan tietää, että ajatteleeko joku muukin näin, miten mä ajattelen.